Nimipäivä

Jos nimeni olisi vaikka Johanna Aro, selviäisin ehkä itseni esittelystä hollantilaiselle muutamassa sekunnissa. Omalla nimelläni se menee suunnilleen näin:

”Mun nimi on Satu Siiskonen. Satu. Satu – es, aa, tei, yy. Satu, saté met een u, se on hyvä muistisääntö. On suomalainen nimi, joo. Ai mitä se tarkoittaa? En kerro. No okei, se tarkoittaa sprookje hollanniksi eli fairytale englanniksi. Joo-o, söpöä. Mutta se on myös ihan tavallinen suomalainen etunimi. Sukunimi on Siiskonen. S, i, i… kyllä, kaksi iitä peräkkäin. Joo, ihan oikeasti. Ei, ei Sijskonen. Siiskonen. Lausutaan Siiskonen, just ihan niin kuin se kirjoitetaan. Joo, Litmanen, Häkkinen, niillä on kanssa sukunimen lopussa –nen, totta, tavallista suomalaisille sukunimille. Ei, Siiskonen ei tarkoita mitään. Ai että kaunis sukunimi? No kiitos, se on… aika tavallinen itäsuomalainen nimi.”

Sain kerran postia nimellä S.J. Konen. Konen on hollantia ja tarkoittaa posket. Mistähän moinen assosiaatio?

p.s. Jutun graffitikuva on kummipoikani Veetin käsialaa.