blogi

Päiväkirjailija

Olen aina ollut kova kirjoittamaan päiväkirjaa. Minulla on varastossa kokonainen muuttolaatikollinen vanhoja vihkoja, joiden lukemisesta saan häpeänpunan poskilleni. Teinivuosien päiväkirjoista olisi ehkä hyvä hankkiutua eroon ennen kuin ne päätyvät muiden käsiin.

Tunne-elämäni on sittemmin vähän tasoittunut, enkä enää kirjoita helpottaakseni omaa oloani vaan dokumentoidakseni elämääni. Viime vuonna raskaana ollessani kirjoitin viikolta 12 aina viimeiselle viikolle asti ylös jokaisen päivän tapahtumat. Ne ovat arkisia muistiinpanoja suomeksi, kuten tämä kirjoitus viime vuoden elokuulta, raskausviikolta 22:

Kotipäivä D:lla ja Satu teki töitä. Käytiin talonvälittäjällä, joka voisi auttaa meitä löytämään kivan asunnon. Illalla vielä syömään pitsaa sadekuurojen välissä, nami nami, Satun lempiruokaa. Vähän tuntui potkuja mutta odottelen kovasti vielä voimakkaampia töytäisyjä.

Sama vauva ryömii nyt, monta pitsaa myöhemmin, pitkin uuden kodin lattioita.

Vauvan syntymästä lähtien olen myös kirjoittanut iltapuhteena hollanniksi muistiin päivän tapahtumat. Ainoastaan ensimmäiset pari viikkoa puuttuvat – silloin ei ajatus kulkenut. Aion jatkaa raapustelua käsin keltaiseen Moleskineen aina vauvan ensimmäiseen syntymäpäivään asti. Vastaan myös äitienpäivälahjaksi saamani kirjan päivän kysymykseen. Tämän päivän kysymys: Wat is je waardevolste eigendom eli mikä on arvokkain omistamasi (esine). Hyvä kysymys, mietinpä sitä kohta vaunukävelyllä. Ehkä tulee mieleen jotain muuta kuin kännykkä, jos oikein keskittyy.

IMG_1205.JPG

Ote keltaisesta Moleskinestäni

Minusta oli lapsena ennen nukkumaanmenoa ihana kuunnella Ida-mummoni kainalossa hetekalla kertomuksia mummon omasta elämästä (Luovutetussa) Karjalassa. Kirjallista materiaalia minulla ei näistä jutuista ole, mutta tätini kirjoitti onneksi aikoinaan muistiin mummon kertoman evakkotarinan, jonka olen lukenut ainakin kymmenen kertaa.

Yritän jättää päiväkirjojen avulla omalle tyttärelleni muistoksi ajankuvaa: 2000-luvun alkua Hollannissa ulkosuomalaisena. Suomeksi kirjoittaminen tuntuu tärkeältä, koska olen puhunut ja kirjoittanut viimeiset kymmenen vuotta pääosin hollantia. Jos tekniikka sallii ja suomen kieli sujuu, pystyy tyttäreni myöhemmin päiväkirjojen lisäksi lukemaan digitaalisia muistiinpanojani.

Kiva, että luet tätä keski-ikäisen päiväkirjaa. Kysymyksiä tai ehdotuksia blogijuttujen aiheiksi voi mielellään laittaa minulle palautelomakkeen kautta tai sähköpostilla: satu@siiskonen.nl. Kiitos jo etukäteen!

Keskustelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s