blogi

15 vuotta Hollannissa

Sunnuntaina 14. lokakuuta 2001, päivälleen 15 vuotta sitten, saavuin Haagiin mukanani vain pari matkalaukkua. Olin silloin 26-vuotias. Seuraavana päivänä aloitin työt projektikoordinaattorina kansainvälisessä farmasian alan järjestössä. Olin vuokrannut asunnon, jonka remontti ei tietenkään ollut valmis, ja jouduin asumaan ensimmäisen viikon työkaverini luona.

Kun vihdoin pääsin omaan ullakkoasuntooni, jossa oli yksi huone lämmityksellä ja yksi ilman, hankin ensi töikseni patjan ja television. Television asetin pahvilaatikon päälle ja patjan lattialle. Pari päivää myöhemmin tein työkaverini kanssa matkan Delftin IKEA:an julkisilla kulkuneuvoilla. Paluumatka bussilla, junalla ja raitiovaunulla parin huonekalun ja muutaman jättimäisen kassin kanssa oli yhtä himputtia.

Satu in front of FIP_1024

Nuori ja sileä projektikoordinaattori Haagissa vuonna 2002

Kansainvälinen työ oli jännittävää ja syksy Haagissa kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Vapaa-ajalla ajelin mustalla mummopyörällä ympäri kaupunkia ja ihastuin Hollantiin. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, enkä tiennyt vielä tuolloin, että olin tullut jäädäkseni.

Juhlapäivän kunniaksi muistelin elämääni viimeisten viidentoista vuoden ajalta. Olen jättänyt miesasiat nykyistä lukuunottamatta mainitsematta, koska vanhoja lehmiä ei kannata nostaa ojasta, niin kuin hollantilainen sanoisi

2002: Liityin ensimmäistä kertaa hollantilaiseen kuoroon. En ymmärtänyt hollantia mutta musiikkitermithän ovatkin italiaa. Sain kuoron ansiosta ensimmäiset holtsuystävät, joita tapaan vieläkin säännöllisesti.

2003:  Neljä nuorta miestä ryösti kassini pyörän tarakalta Haagissa keskellä kirkasta päivää ajaessani laulutunnilta kotiin. Kävin työmatkalla Australiassa. Sairastuin lentomatkalla angiinaan, ja SARS-epidemian takia kukaan ei saanut poistua koneesta Sydneyssä ennen kuin Australian terveysviranomaiset olivat käyneet tarkastamassa minut. Olipa ihana olla huomion keskipisteenä tällä tavalla täydessä lentokoneessa pitkän lennon jälkeen.

2004: Kävin työmatkalla Yhdysvalloissa ja Japanissa ja muutamassa muussa maassa. Ostin ihanan mustan Saab 93:n. Opin, että Saab ei ole Hollannissa tavanomainen auto nuorelle naishenkilölle. Sain tankatessani miehiltä paljon kommentteja tyyliin ”No, oho, mikä ökyauto!”

2005: Vaihdoin ensimmäisen kerran työpaikkaa: ryhdyin farmakoepidemiologian tutkijaksi. Puhuin töissä englantia, työkaverit vastasivat hollanniksi. Järjestin hollantilaiselle kuorolle kuoromatkan Helsinkiin ja Mikkeliin.

2006: Menin töihin proviisoriksi sairaala-apteekkiin Rotterdamiin. Luovuin kyynel silmässä Saabistani, koska yksityisautoilu ei enää kannattanut. Onnistun kiintymään autoihin kuin perheenjäseniin – itkin jo lapsena valkoisen kuplavolkkarimme perään.

2007: Ostin asunnon Haagista. Aloitin osa-aikaisen opiskelun toista maisterintutkintoa varten Rotterdamin yliopistossa. Ensimmäisellä tilastotieteen kurssilla istuin mukavan hollantilaislääkäriopiskelijan vieressä ja meistä tuli hyvät ystävät. Meitä yhdisti esimerkiksi se, että söimme joka päivä banaania.

2008: Tein naapurin kanssa asuntovaihtokaupat, koska minun asuntoni parveke oli sopivampi hänen lemmikkipuluilleen. Olin lomalla Uudessa-Seelannissa. Autoin järjestämään kansainvälisen sairaalafarmasian kongressin Baselissa. Aloitin sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen.

2009: Sairastin Suomen loman jälkeen mononukleoosin ja jouduin sen takia viikoksi sairaalaan. Ei kannata hankkia pusutautia vasta aikuisena.

2010: Minusta tuli täti. Otin elämäni ensimmäisen joogatunnin. Jouduin keskeyttämään sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen terveyssyistä: kroppa ei jaksanut tehdä töitä 50 tuntia viikossa eikä varsinkaan päivystyksiä siihen päälle. En muutenkaan oikein nauttinut hierarkisesta sairaalaympäristöstä, vaikka työ olikin mielenkiintoista.

2011: Ryhdyin väitöskirjatutkijaksi. Valmistuin toista kertaa elämässäni maisteriksi, tällä kertaa ilman kosteita valmistujaisjuhlia. Minusta tuli taas täti.

2012: Vietin puoli vuotta vierailevana tutkijana Bostonissa. Tapasin nykyisen hollantilaisen avomieheni bostonilaisessa baarissa Hollanti-Tanska -jalkapallo-ottelun jälkeen. Hollanti hävisi, avomies voitti, heh heh.

2013: Olin joogalomalla Andalusiassa ja laulukurssilla Yorkissa. Juoksin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran viiden kilometrin juoksukilpailun.

2014: Olin lähes koko vuoden sairauslomalla (ei liity edellisen vuoden juoksukilpailuun) ja keskeytin väitöskirjaopintoni. Myin Haagin kotini. Järjestin laulumatkan Helsinkiin ja Turkuun 30 hollantilaiselle kuorolaulajalle.

2015: Varsin mullistava vuosi. Vietimme kaksi kuukautta San Diegossa, Kaliforniassa. Kävimme lomalla Havaijilla. Muutimme Utrechtiin. Ryhdyin yksinyrittäjäksi. Tulin raskaaksi. Täytin 40 vuotta. Minusta tuli taas täti. Ostimme asunnon. Saimme lapsen.

2016: Äitiyslomalla. Koko vuosi täynnä pieniä virstanpylväitä, paljon univelkaa ja rakkautta.

Jossain välissä opin puhumaan hollantia. Totuin (pelkkään) voileipälounaaseen ja kylmään makuuhuoneeseen. Maapähkinävoi ei maistu vieläkään enkä laita mansikkaa tai banaania leivän päälle. Hermostun edelleen hollantilaisten ainaisiin neuvoihin ja liikutun heidän avuliaisuudestaan.

Ajatella, olen asunut Hollannissa jo 37% elämästäni.

thumb_IMG_9439_1024

Kesä-/äitiyslomalainen Mikkelissä heinäkuussa 2016

Keskustelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s