19: Tee
Minulla on ristiriitainen suhtautuminen teehen. Nuorena en muista juoneeni sitä juuri ollenkaan, vaikka lapsuudenkotini keittiön kaapista löytyikin ainakin keltaista perusliptonia.
Olen aina pitänyt teetä laihana wannabe-kahvina.
Vuonna 2000 jouduin suureen vatsaleikkaukseen, jonka jälkeen en jostain syystä saanut juoda kahvia. Tarjolla oli vain teetä. Muistan, miten yritin turhaan selittää sairaalassa, että eihän sillä nyt mitään väliä ole, nautinko tässä tilanteessa yhden kupin kahvia. Ei tämä nyt tästä juuri kurjemmaksi voi mennä.
Sen jälkeen en juonut moneen vuoteen kupillistakaan teetä.
Joogaharrastuksen aloitettuani törmäsin taas siihen, että kahvi loisti poissaolollaan. Joogastudiolla oli tarjolla vain teetä eli mitä kummallisempia yrttisekoituksia, joihin suhtaudun proviisorina vähän epäilevästi.
Nykyään juon silloin tällöin kupillisen minttuteetä, jos minun tekee mieli lämmintä juotavaa mutta olen nauttinut jo niin monta kahvikupillista, että olen vaarassa muuttua pieneksi vikkeläksi aropupuksi.
